Välillä pelottaa..

...se että jos oma jaksaminen vaan tilttaa. Yksi päivä ei jaksakaan nousta sängystä, voimat on valuneet unikoulun ja yösyöttöjen väliseen viemäriin ja silmä luomet painaa tonnin. Aikaa ei lasten kanssa noin vaan kuitenkaan pysäytetä, se vaan on aina löydettävä jostain ne voimat nousta sängystä. Velollisuus kutsuu, 24/7.

Se on välillä oikeasti aika pelottava ajatus. Se että me ollaan vastuussa vähintään seuraavat 18 vuotta kolmesta tyypistä. Pitää yrittää syöttää monipuolisesti, valvoa unen määrää ja muutenkin antaa tasainen lähtö tälle pitkälle matkalle, jota elämäksikin kutsutaan. Pelottaa virheet, jos niillä on kauas kantoiset seuraukset.

Pelottaa myös muiden jaksaminen. Tekisi mieli velvoittaa lähipiiriä useamminkin avuksi, ottaa itsekkäästi omaa ja parisuhde aikaa, mutta ei sitten kuitenkaan kehtaa. Ei halua ottaa kontolleen enää toistenkin uupumista. Entä jos silläkin on kauas kantoiset seuraukset? 

Pelottaa parisuhteen puolesta, oman kropan ja mielenterveyden puolesta, kun ei niille ehdi antaa spesiaali aikaa. Entä jos jompikumpi sanoo sopimuksen irti kun niitä ei huolla. 

Pelko on huono vieras tuolla mielen temppelissä. Se saattaa lamauttaa toimettomaksi jos sille antaa vallan. Mutta jos sitä kuuntelee oikealta taajuudelta, voi siltä oppia jotain. Oppia arvostamaan niitä pieniä, arjen keskellä tapahtuvia juttuja. Nekin on osa sitä matkaa, elämää. Ei se päämäärä, vaan matka. 

Älä unohda elää. Tämä raskaalta tuntuva aika on vain pieni hetki ja sitten se on ohi. Eikä sitä saa takaisin.






Kommentit