Erilainen= uniikki, ainutlaatuinen

Jos olisi keksitty aikakone, palaisin vuoteen 2005 kertomaan 14 vuotiaalle Taijalle että kyllä sekin aika koittaa kun sinä katsot itseäsi hymyillen peilistä. Matka on pitkä ja kivinen mutta lopputulos on varmasti sen kaiken arvoinen. 

On ollut aikoja kun olen itkenyt itseni uneen, surren sitä etten istu joukkoon. En ole samanlainen kuin kaikki muut. Olin ja olen edelleen aivan erilainen kropaltani ja ajatuksiltani kuin kaikki muut. Silloin se ahdisti, itketti ja suututti. Ehkä sen takia polkuni tähän elämän vaiheeseen on ollut mutkainen,koska olen hakenut niin vimmatusti hyväksyntää muilta. Vääristä paikoista. Tiedättekö ihan niinkin hölmön asian kun vertaillaan jonkun toisen näköä toiseen, siis samanlaisuudessaan. Minä en koskaan ole kuullut olevani kenenkään kanssa samannäköinen. Ja sekin satutti.

Äitiys on varmasti pääsyy siihen miksi olen nykyään niin itsevarma. Toki minussa on paljon(ulkonäöllisiä) juttuja mitkä muuttaisin itsessäni, mutta nekin pystyn hyväksymään koska tiedän kroppani tarvitsevan aikaa toipuakseen. Henkisesti olen täysin sinut itseni kanssa, olen äitinä juuri sellainen kun haluan olla ja se luo sellaista rauhaa.

Kyselin Instgram stooreissani miksi ihmiset seuraavat minua ja meidän perheen elämää. Sain useita vastauksia missä kerrotaan juuri siitä erilaisuudesta. Jos olisin saanut nuo palautteet kymmenen vuotta sitten, olisin luultavammin päättänyt someurani siihen. En olisi kestänyt ajatusta olla istumatta muottiin. Nyt otan sen vastaan ylpeydellä, koska tiedän erilaisuuden tarkoittavan sitä ettet ole samanlainen kuin muut, massatuotantoa niin sanotusti, vaan olet yksin sinä, uniikki, ainutlaatuinen. Kuinka hieno ajatus hei?

Positiivisen palautteen saaminen on myös edelleen hankalaa, en vaan ole tottunut siihen. Kai meillä savolaisilla ei vaan ole ollut tapana toisia niin kovasti kehua. "Kaet se riittää jos minä kerran sanoen sen iäneen. Ilimotan kyllä jos miel muuttuu". Mulle oikeasti äitiyden henkireikä on tuo sosiaalinen media, varsinkin näinä outoina aikoina. Olen saanut sieltä niin valtavasti että olen eheytynyt paremmaksi ihmiseksi. Nyt koen olevani vahva ja valmis antamaan takaisin. Toisen kehuminen on kuitenkin yksi niin pieni asia minkä voi tehdä, mutta sen kuuleminen on yksi isoimmista ja tärkeimmistä. Aion itse panostaa tähän, niin lapsieni, puolisoni kuin ihan kenen tahansa muun kohdalla. Se ei maksa mitään, mutta on itsessään suuri rikkaus ♥️

Vanhempana paras taito mitä lapselle voi opettaa, on itsensä rakastaminen. Sillon kun lapsi saa olla juuri sellainen kun on ja tulee rakastetuksi ja arvostetuksi omana itsenään, kasvaa hänestä oman elämänsä valtias, ihminen joka kykenee hyväksymään myös muut sellaisena kun he ovat. Silloin meidän yhteiskuntaan kasvaa tasapainoisia aikuisia. Vaikka meillä on kolme lasta ja heitä tulee tosi paljon verrattua toisiinsa, kohtaamme heidät kuitenkin aina yksilöinä. Meillä kasvaa tyttöjä ja poikia, liikkuvia ja kainalossa kupottavia, sosiaalisia ja kotona viihtyviä lapsia joilla on yksilölliset tarpeet ja tahdot. Olen oppinut omista virheistäni ja haluan yrittää estää heitä tekemästä samoja. Jää aikaa toisiin virheisiin! 



Kommentit

Suositut tekstit