Miksi minä kirjoitan ajatuksia julkisesti

Mun luku ja kirjoitus harrastus ulottuu ihan mun lapsuuteen asti. Mulla on koko ajan ollut tosi paljon kirjoja, sillon 90 luvulla on tainnut melkein jokainen kuulua kirjakerhoihin. Satukirjoista on siirrytty Aku Ankkaan, Pollux heppa kerhon kirjoihin, Neiti Etsiviin, Bertin päiväkirjoihin ja siitä sitten vähän aikuismaisempiin kirjoihin. Nuorempana ahmin ihan kaikki kirjat mitä sain käsiini, nykyään tarvitsen todella mielenkiintoisen juonen jotta jaksan keskittyä. Äidilläni oli tapana sanoa että olen käymässä Ankkalinnassa koska lukiessani en kuullut enkä nähnyt mitään. 

Lukeminen on varmasti mahdollistanut minulle suuren mielikuvituksen, ainoana lapsena kun ei aina ollut tarjolla leikkikaveria niin muistan pärjänneeni vallan hyvin omissa leikeissäni. Milloin vein hevosia laitumille ja millon taas leikin kesäleiriä. Joskus toki mielikuvituksesta on ollut haittaakin, kun pienikin rapsahdus on kasvanut vaikka miksi hirviöksi päässäni. 

Kirjoittaminen on ollut itseni toteuttamista, piirtämisen/maalamisen taito kun minulta puuttuu kokonaan. Se on ollut jossain vaiheessa jopa parempi taito kun puhuminen. Edelleenkin käytän kirjoittamista keinona jos tuntuu että on vaikea saada sanottua ääneen asian ydintä. Myös pieniä rakkauskirjelmiä on silloin tällöin kiva kirjoittaa :) Muistan aloittaneeni nuorempana ainakin kolme kirjaa, ne toki jäivät aika alkutekijöihinsä. Mutta suuri salainen haaveeni olisi julkaista joskus kirja. Se kirja kertoisi jostain aiheesta mikä on ollut minulla sydämen päällä jo vuosia. Nähtäväksi jää onko minulla koskaan rohkeutta (saati aikaa) toteuttaa unelmaani. 

Blogi on minulle tällä hetkellä harrastus, jotain omaa, mutta ennenkaikkea keino tulla kuulluksi. Luulen olevani suuritarpeinen kun puhutaan huomiosta joten on ollut hyvä keino keventää puolisoni taakkaa purkamalla tunteita ja mietteitä blogiin ja Instagramiin. Kotiäitinä kaipaa onnistumisen tunteita, muussakin kun kotitöissä, ja kirjoittamisessa koen olevani hyvä. Nyt kun pääsin mukaan Perhekuplan blogitalliin niin koen saavani lisää boostia kirjoittamiseen ja itseni toteuttamiseen. Toivon että blogi ja kirjoittaminen on joskus jotain muutakin kun harrastus!

Tämä on taito ja harrastus jonka haluan periyttää lapsille. Sadut ja lukeminen kehittää mielikuvitusta, kieltä, antaa keskustelunaiheita ja herättää ajatuksia. Meillä luetaan aina iltasatu ja nyt kun vauvan syöttäminen on istumista sohvan nurkassa pyrin lukemaan myös silloin. On ollut hieno huomata että kiinnostus kirjoihin on jo alkanut koska molemmat isommista saattaa viettää tunninkin selaillen. Ja haluan myös vaalia sitä "oikeaa" kirjamallia, vaikka nykyään on myös tarjolla myös äänikirjoja jne. Aloitin myös ensimmäisen kirjahylly prokkiksen ikinä. Ostin siis ensimmäisen oikean kirjahyllyni jonka aion täyttää oikeilla kirjoilla :D


Tässä mun nysä prokkiksen alku 



Kommentit

Suositut tekstit